Koirien allergisista sairauksista

Atopia

on yleinen, 10%-20%:lla koirista esiintyvä kutiseva tulehduksellinen ihosairaus. Atopia johtuu perinnöllisestä taipumuksesta muodostaa IgE vasta-aineita ympäristöallergeeneja vastaan. Sairaus alkaa yleensä nuorella iällä (½) 1-3 vuotiaana ja oireet pahenevat pikkuhiljaa. Tyyppirotuja ovat saksanpaimenkoira, cairnterrieri, westie, kettuterrieri, lhasa apso, kultainen noutaja, labradorinnoutaja, bokseri, bulldoggi, setterit, dalmatialainen sekä jackrusselinterrieri, mutta atopiaa esiintyy yhä useammassa rodussa.

 

Tyypilliset ihomuutosalueet ovat naama, korvat ja korvalehdet, tassut, kainalot, nivusalue ja peräaukon seutu. Atopia altistaa ihon normaalia herkemmin bakteeri- ja hiivatulehduksille. Atooppisella koiralla voi myös esiintyä seborreaa eli ihon hilseilyä. Noin 75%lla koirien korvatulehduksista on allergiatausta.

 

Diagnoosi tehdään sulkemalla pois muut samanlaisia oireita aiheuttavat sairaudet (ulkoloiset, ruoka-aineallergia tai hormonaaliset syyt).  Atoopikoista 10 % on myös ruoka-aineallergikoita, ja monet atooppiset koirat hyötyvät rajoitetusta ruokavaliosta.

 

Kohonnut IgE vasta-ainetaso ei varmista diagnoosia, koska myös oireettomilla ympäristön allergeeneille altistuneilla koirilla tasot voivat olla koholla. Toisaalta kaikilla atooppisilla koirilla tasot eivät ole koholla. Lisäksi allergeenit voivat aiheuttaa ristireaktioita, eli koiralla voi olla kohonnut IgE taso, vaikkei se ole ikinä tavannut allergeenia. Allergiatestausta IgE tasojen mittausta varten sisätilan allergeeneille ja siitepölyille suositellaan varsinkin jos harkitaan siedätyshoitoa.

Hoito koostuu bakteeri- ja hiivatulehdusten hoidosta sekä ihon puolustusvasteen madaltamisesta. Rasvahappolisää käytettäessä voidaan muiden lääkkeiden määrää usein vähentää. Mikäli oireita ei saada pysymään kurissa pesuilla, dieetillä, rasvahappovalmisteilla eikä paikallishoidoilla, joudutaan turvautumaan suun kautta annettaviin lääkkeisiin.

Puolustusvasteen madaltamiseen käytetään kortisonia tai siklosporiinia. Kortisonilla on pitkäaikaisessa käytössä varsinkin suurilla annoksilla paljon sivuvaikutuksia (lisääntynyt juominen ja pissaaminen, lihasten surkastuminen, osteoporoosi, ihon oheneminen, piilevän sokeritaudin puhkeaminen, Cushingin tauti), siklosporiini taas on kallis lääke. Molemmilla lääkkeillä etsitään pienin tehoava annos jatkuvassa käytössä. Lääkkeettömät ajanjaksot ovat mahdollisia, mikäli oireilu liittyy vain esimerkiksi siitepölykauteen.

Atopia on elinikäinen sairaus, jota ei voida parantaa. Hoidon tavoitteena on pitää oireet kurissa ja koira suhteellisen kutinattomana.

Paikallishoito on aina turvallisempi vaihtoehto kuin suun kautta annettava kortisoni. Paikallisia ihoalueita voidaan hoitaa kortisonipitoisilla geeleillä, suihkeilla tai voiteilla joko antibiootin ja/tai hiivalääkkeen kanssa tai ilman. Korvatulehdukset hoidetaan yleensä korvatipoilla.

 

Koiran säännöllisellä pesulla saavutetaan usein huomattava helpotus, koska pesu poistaa allergeeneja ihon pinnasta. Pesu voidaan suorittaa lääkeshampoilla niin kauan, kun iholla on bakteeri- tai hiivatulehdus. Kun tulehdus on saatu kuriin, pesu voidaan suorittaa hyvälaatuisella, ärsyttämättömällä koirashampoolla. Myös säännöllisestä korvien puhdistuksesta on huolehdittava.

Kortisoni

Prednisolon, Prednison, Medrol. Annetaan aluksi päivittäin kunnes kutina rauhoittuu, sitten annosta vähitellen laskien. Tavoitteena olisi annostus joka toinen-kolmas päivä pienimmällä mahdollisella annoksella. Pitkäaikaishoidossa lääke annetaan aamuisin.

Siklosporiini

Aluksi annostus kerran päivässä 30 vrk ajan, tämän jälkeen lääke pyritään antamaan joka toinen päivä ja pudotetaan pienimpään annokseen, jolla oireet pysyvät kurissa esim. kaksi kertaa viikossa. Usein kuitenkin oireet pysyvät kurissa vain lääkettä päivittäin annosteltaessa. Lääke annetaan 2 tuntia ennen tai jälkeen ruokailun. Siklosporiini estää allergiareaktion käynnistävien ja reaktion jatkumisesta vastaavien solujen toimintaa. Jos lääke unohtuu antaa anna mahdollisimman pian seuraava annos, älä tuplaa annosta. Vuorokausiannosta ei saa nostaa yli lähtöannoksen. Hoidon alussa saattaa olla oksentelua tai ripulia, nämä häviävät yleensä 2-10 vrk kuluessa. Jos haittavaikutusoireet ovat voimakkaat, ota yhteys eläinlääkäriin.

 

Lääkkeen käyttöön liittyviä ohjeita ja varoituksia: Älä käytä jos koiralla on etenevä pahanlaatuinen sairaus. Valmisteen käyttöä ei suositella diabetesta sairastaville koirille. Erityistä huomiota tulee kiinnittää rokottamiseen. Hoito lääkevalmisteella saattaa vaikuttaa rokotuksen tehoon. Haittavaikutukset ovat melko harvinaisia. Maha-suolikanavan häiriöitä, kuten oksentelua, limaisia tai pehmeitä ulosteita ja ripulia voi esiintyä. Nämä haittavaikutukset ovat lieviä ja ohimeneviä eivätkä tavallisesti vaadi hoidon keskeyttämistä.

Muina harvinaisina haittavaikutuksina voidaan todeta: uneliaisuutta tai hyperaktiivisuutta, anoreksiaa, lievää tai kohtalaista ikenien liikakasvua, ihoreaktioita, kuten syylämäisiä ihomuutoksia tai karvapeitteen muutoksia, korvalehtien punoitusta ja turvotusta, lihasten heikkoutta tai lihaskramppeja. Nämä vaikutukset häviävät yleensä itsestään, kun lääkehoito lopetetaan.

Siedätyshoito

Todettuja allergioita voidaan hoitaa siedätyshoidolla, jolloin laboratoriosta tilataan tietylle koiralle allergiatestitulosten perusteella tehty siedätyshoitolääke. Lääkitys aloitetaan 3 vrk:n välein injektioilla ja pienillä annoksilla. Pikkuhiljaa hoitokerrat vähenevät ja lääkeannoksen määrä kasvaa, kunnes päästään ylläpitohoitoon, joka tapahtuu kerran kuukaudessa annettavalla injektiolla. Hoito tulee jatkumaan koko koiran loppuelämän ajan.

Koska siedätyshoidossa koiralle tarkoituksellisesti annetaan allergeeneja, joille se on herkkä, hoidon tulee tapahtua eläinlääkärin valvonnan alla. Siedätyshoitoon lähteminen vaatii aluksi useita viikoittaisia käyntejä eläinlääkärin vastaanotolla ja tulokset näkyvät vasta viikkojen tai kuukausien kuluttua. Siedätyshoidosta on apua noin 70%.lle koirista, sivuvaikutukset ovat harvinaisia. Sivuvaikutuksia ovat anafylaksia 0,1-1% :lla koirista sekä lisääntynyt kutina 5%:lla koirista.

Testausajankohta määritellään tapauskohtaisesti jotta vasta-aineet ovat nousseet ja saadaan luotettava kuva allergian aiheuttajista. Jos oireet voimistuvat äkillisesti hoidon aikana, on kyseessä usein tulehdus tai ulkoloiset. Tällöin tulee välittömästi ottaa yhteys vastaanotolle. Ottakaa yhteys vastaanotolle myös, mikäli koiran yleiskunto ei ole hoidon aikana normaali.

Cytopoint

Cytopoint on monoklonaalinen vasta-aine, jota annetaan injektiona kerran kuukaudessa. Valmiste tehoaa hyvin atopian oireisiin ja helpottaa kutinaa jopa muutamassa tunnissa. Käytettäessä lääkitystä anafylaksian mahdollisuus on huomioitava, ja kaikilla eläimillä tehoa ei saada.

EFA rasvahapot

Doils, Nutrolin, tai Megaderm. Atopian tukihoitoon, vähentävät lääkitysten tarvetta. 20%:lla koirista raapiminen vähenee rasvahappovalmisteen lisäämisen jälkeen. Vaikutus näkyy vasta noin 2 kk:n säännöllisen käytön jälkeen. Atopian hoito on usein turhauttavaa ja vaatii omistajalta omistautumista. Säännölliset kontrollit ja yhteistyö eläinlääkärin kanssa antavat parhaana hoitotuloksen.

 

Ruoka-aineallergia

Koirien ja kissojen ihosairauksista noin 1-5% johtuu ruokayliherkkyydestä. Allergisista koirista noin kolmannes on ruoka-aineallergikkoja. Oireet alkavat yleensä alle vuoden ikäisenä (kissalla < 2v), usein jo alle 6 kk iässä, mutta herkistyminen on mahdollista vanhanakin (jopa yli 10v). Tyypillisiä oireita ovat voimakas kutina, ihottumat ja korvatulehdukset. Ruoka-aineallergiaan voi liittyä myös suolisto-oireita, kissoilla lisäksi karvattomuutta (nuolemisen seurauksena), hengitystie- ja silmäoireita.

Pelkästään oireiden perusteella ruoka-aineallergia on vaikea erottaa atopiasta. Potilas voi sairastaa myös molempia: ruoka-aineallergikkokoirista noin 13-30% on samanaikaisesti atoopikkoja, ja noin 10% atoopikoista on samanaikaisesti ruoka-aineallergikkoja. Kissoilla jopa 25% ruoka-aineallergikoista sairastaa samanaikaisesti atopiaa.

Ruokayliherkkyyden aiheuttajia on useita. Koirilla tyypillisimmät ovat nauta, meijerituotteet ja vehnä. Yleisiä ovat myös lammas, kananmuna, kana ja soija. Enemmistö koirista on allerginen vain yhdelle tai kahdelle ruoka-aineelle.

Ruoka-aineallergiaa epäiltäessä suljetaan ensin pois muut samoja oireita aiheuttavat sairaudet, mm. loissairaudet. Ruoka-aineallergian tutkimiseksi ei ole olemassa luotettavaa testiä, vaan diagnostiikka perustuu pelkästään ruokintakokeiluihin.

Koeruokinta

Ruokintakokeilu sisältää kaksi vaihetta, eliminaatiovaiheen ja provokaatiovaiheen. Eliminaatiovaiheessa eläimen ruokavaliosta poistetaan eli eliminoidaan kaikki tutut raaka-aineet eli mahdolliset allergian aiheuttajat. Käytännössä ruokavalio muutetaan kokonaan valitsemalla mahdollisuuksien mukaan täysin uudet raaka-aineet, ja niitäkin mahdollisimman vähän. Jotta ruokintakokeilun tulos olisi luotettava, koko eliminaatiovaiheen ajan on pysyttävä tiukasti valitussa dieetissä. Kaikki ylimääräinen on jätettävä pois, myös makupalat ja puruluut.

Eliminaatiovaiheen kesto koiralla on vähintään 8 viikkoa. Joskus dieettiä on tarpeen jatkaa jopa 10 viikon ajan. Kissalla eliminaatiovaihe kestää 9-13 viikkoa. Eliminaatiovaiheen aikana ruoka-aineallergikon oireet helpottavat. Suurimmalla osalla potilaista allergiaoireiden häviäminen tapahtuu vasta ruokintakokeilun puolivälin jälkeen, 4.-8. viikon aikana. Mikäli ruokintajakson aikana ei havaita minkäänlaista parantumista, on todennäköistä, että oireiden taustalla on jokin muu sairaus, esim. atopia.

Mikäli eliminaatiovaiheen aikana saavutetaan toivottu tulos eli oireeton potilas, aloitetaan provokaatiovaihe. Provokaatiovaiheessa ruokavalioon lisätään yksi raaka-aine kahden viikon välein. Diagnoosi varmistuu, kun allergiaoireet palaavat provokaatiovaiheen aikana. Tällöin tiedetään potilaan olevan allerginen kyseiselle raaka-aineelle, ja kyseistä ruoka-ainetta pyritään jatkossa välttämään. Toisaalta mikäli oireet pysyvät poissa kahden viikon ajan, potilas ei todennäköisesti ole herkkä kyseiselle ruoka-aineelle, ja se voidaan ottaa mukaan eläimen ruokavalioon.

Valmisruoka/kotiruoka

Eliminaatiodieetti on helpointa ja suositeltavinta toteuttaa sitä varten suunnitellulla täysravinnolla. Täysravintoja myydään eläinlääkäriasemilla. Eläinkaupoissa myytävät allergiaruuat eivät ole riittäviä eliminaatiodieetin toteuttamiseen.

Kotiruokaan tottuneella koiralla voidaan käyttää myös kotona valmistettua ruokaa. Tällöin valitaan kaksi uutta raaka-ainetta, yksi hiilihydraatti- ja yksi proteiininlähde. Esimerkiksi:

 

1/3 peuran lihaa (proteiini), 2/3 keitettyä perunaa (hiilihydraatti), 1 tl rypsiöljyä (energialisä)

Yllä olevaa reseptiä voidaan käyttää niille koirille, jotka eivät ole aikaisemmin saaneet peuranlihaa tai perunaa. Jos eläin on syönyt peuraa, valitaan jokin muu proteiininlähde, esim. kala. Jos eläin on syönyt perunaa, vaihtoehtoisena hiilihydraattilähteenä käytetään esim. tattaria tai ohraa. Eliminaatiovaiheessa ruokaan ei vielä lisätä mitään vitamiinivalmistetta. Mikäli kotiruualla jatketaan pysyvästi, vitamiini-hivenainevalmiste otetaan käyttöön provokaatiovaiheessa.

Varasto- ja pölypunkki allergianaiheuttajana

Koirilla tavataan melko usein varastopunkki-, pölypunkki-, ja/tai homeallergiaa. Allergiat todetaan veritestillä, joka lähetetään ulkopuoliseen laboratorioon tutkittavaksi.

Todettuja allergioita voidaan hoitaa mm. siedätyshoidolla, jolloin laboratoriosta tilataan tietylle koiralle allergiatulosten perusteella tehty siedätyshoitolääke. Lääkitys aloitetaan 3 vrk:n välein injektioilla ja pienillä annoksilla. Pikkuhiljaa hoitokerrat vähenevät ja lääkeannoksen määrä kasvaa, kunnes päästään ylläpitohoitoon, joka tapahtuu kerran kuukaudessa annettavalla injektiolla. Hoito tulee jatkumaan koko koiran loppuelämän ajan. Koska siedätyshoidossa koiralle tarkoituksellisesti annetaan allergeeneja, joille se on herkkä, hoidon tulee tapahtua eläinlääkärin valvonnan alla, koska allergiset reaktiot ja anafylaktinen shokki ovat mahdollisia.

Siedätyshoitoon lähteminen vaatii omistajalta aluksi useita viikoittaisia käyntejä, ja atopian hoito kaiken kaikkiaan omistautumista asialle. Atopia on elinikäinen sairaus joka ei parane. Hoidon tarkoituksena on pitää oireet kurissa. Varastopunkki-, pöly- ja homeallergioiden hoidossa on tärkeää myös ympäristön saneeraus.

Sekä varasto- että pölypunkkia löytyy normaalista huonepölystä, huonekaluista, petivaatteista yms. Varastopunkkia löytyy tämän lisäksi myös kuivamuonasta, joka säilytetään liian lämpimässä, avonaisessa astiassa tai säkkiä säilytettään liian pitkään. Koska normaalista elinympäristöstä ei pöly- ja varastopunkkeja koskaan saada täysin pois, tulee olosuhteet niiden kehitykselle tehdä mahdollisimman hankaliksi. Petivaatteita ja huonekaluja voi käsitellä huonekaluliikkeistä saatavilla pölypunkintorjunta-aineilla. Tämän lisäksi esimerkiksi mattojen määrää on syytä vähentää, mikäli se on mahdollista.

Koirien omat petipaikat ja lelut tulee pestä säännöllisesti ja riittävän usein vähintään 60 asteessa tai talvella käyttää pakkaskelejä hyödyksi. Pehmolelut on hyvä pitää yön yli pakastimessa kerran kuussa. Koirien nukkuma-alusta olisi lisäksi hyvä päällystää allergeeneja läpäisemättömillä, pestävillä suojuksilla. Makuuhuoneissa esiintyy erityisen paljon pölypunkkia, joten atoopikkokoiran nukkumapaikan ei pitäisi olla makuuhuoneessa.

Varastopunkkia esiintyy helposti myös muiden eläinlajien kuivikkeissa (puru/turve), ruuissa (heinä/olki) ja tietenkin esim. talli- ja navettaolosuhteissa. Mikäli koiran elinympäristöön kuuluvat tämäntyyppiset paikat, on mahdollisuuksien mukaan syytä estää koiran pääsy niihin. Koiran säännöllisellä pesulla saavutetaan usein huomattava helpotus, koska pesu poistaa allergeeneja ihon pinnasta. Pesu voidaan suorittaa lääkeshampoilla niin kauan, kun iholla on bakteeri- tai hiivatulehdus. Kun tulehdus on saatu kuriin, pesu voidaan suorittaa hyvälaatuisella, ärsyttämättömällä koirashampoolla.

Furunkuloosi ja tassunpohjatulehdus

Furunkuloosi on syvä tulehdus tassujen ja polkuanturoiden välissä ja koirilla verrattain yleinen sairaus. Furunkuloosia voi esiintyä myös kuonon alueella, kyynärpäissä ja paksuuntuneen ihon alueella tai se voi olla yleistynyt ja esiintyä koko ihon alueella. Useimmiten sitä esiintyy nuorilla lyhytkarvaisilla koirilla, mutta sitä voi esiintyä myös muilla koirilla.

Sairauden voi aiheuttaa mm. karvatuppien hajoamisesta johtuva vierasesinereaktio, ulkoinen ärsyke tai yliherkkyys, bakteeri-, hiiva- ja sieni-infektiot, sikaripunkki tai psyykkiset häiriöt jotka aiheuttavat tassujen nuolemista.

Taudin oireet

Taudille tyypillisiä ovat rakkulamaiset muodostelmat tassuissa varpaiden ja polkuanturoiden välissä. Näitä rakkuloita voi olla vain muutama, mutta melkein aina niitä on useita. Ajan myötä rakkulat puhkeavat ja paranevat, mutta uusia saattaa ilmaantua. Iho varpaiden ja polkuanturoiden välissä on punoittava ja arka. Tauti on kivulias ja koiralla saattaa esiintyä ontumista.

Taudin hoito

Taudin alkuperäinen aiheuttaja pyritään saamaan selville. Aina siihen ei kuitenkaan pystytä, ja usein joudutaan hoitamaan pelkkiä oireita ja kokeilemaan monia eri lääkityksiä. Hoito perustuu tassuhygieniaan ja tassuvoiteisiin sekä kortisoniin ja joskus myös antibioottilääkitykseen. Nuoleminen estetään tarvittaessa kaulurilla. Joskus voidaan turvautua myös yksittäisen furunkkelin kirurgiseen poistoon. Furunkuloosi on parantumaton sairaus, ja hoito tähtää oireiden pitämiseen hallinnassa.

Hoito-ohjeita furunkuloosikoiralle

Tassujen kylvetys 2-3 kertaa viikossa klorhexidiinishampoolla. Shampoon vaahdon annetaan vaikuttaa 5- 10 minuutin ajan, jonka jälkeen tassut huuhdotaan ja kuivataan huolellisesti. Tarvittaessa, jos ulkona on kosteaa ja jalat kastuvat, varpaiden välit puhdistetaan suihkuttamalla ja kuivataan huolellisesti. Eläinlääkäri määrää koirallesi lääkityksen, jota on syytä noudattaa tarkasti. Kontrollikäynnit ovat tärkeä osa furunkuloosin onnistunutta hoitoa.

Tassunpohjatulehdus

Tassunpohjatulehdus on tavallinen vaiva, ja se liittyy koirilla usein atopiaan tai ruoka-aineallergiaan. Tulehdusta voi aiheuttaa myös ulkoinen ärsyke, kuten jatkuvasti märkänä olevat tassukarvat. Ärtyneistä tassunpohjista on usein löydettävissä hiiva- tai stafylokokki. Myös psyykkiset häiriöt, jotka aiheuttavat tassujen nuolemista, johtavat helposti tassunpohjatulehdukseen.

Oireet

Tyypillistä on punoitus tassuissa varpaiden ja polkuanturoiden välissä. Karvat värjäytyvät usein punaisiksi. Joskus tassunpohjien iho on vereslihalla. Vaiva on kivulias ja koiralla saattaa esiintyä ontumista.

Hoito

Alkuperäinen aiheuttaja pyritään saamaan selville ja hoitamaan. Aina siihen ei kuitenkaan pystytä ja usein joudutaan hoitamaan pelkkiä oireita. Hoito perustuu tassuhygieniaan ja tassuvoiteisiin sekä kortisoniin. Tassujen nuoleminen estetään tarvittaessa kaulurilla.

Hoito-ohjeita tassunpohjatulehdusta sairastavalle koiralle

 

Tassujen kylvetys 2-3 kertaa viikossa klorhexidiinishampoolla. Shampoon vaahdon annetaan vaikuttaa 5- 10 minuutin ajan, jonka jälkeen tassut huuhdotaan ja kuivataan huolellisesti. Tarvittaessa, jos ulkona on kosteaa ja jalat kastuvat, varpaiden välit puhdistetaan suihkuttamalla ja kuivataan huolellisesti. Eläinlääkäri määrää koirallesi lääkityksen, jota on syytä noudattaa tarkasti. Kontrollikäynnit ovat tärkeä osa onnistunutta hoitoa.