Sisätaudit

Sairauden oireita voivat olla esimerkiksi lisääntynyt tai vähentynyt syöminen, juominen, virtsaaminen tai ulostaminen. Myös oksentelu, ripuli, kuume ja apatia ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Sisätautivaivojen selvittely voi vaatia verinäytteitä, virtsanäytteen, röntgenkuvauksia tai ultraäänitutkimuksia. Olisikin hyvä pitää eläin paastolla vähintään 8 tunnin ajan ennen eläinlääkärikäyntiä. Kissoja ja pentukoiria ei kuitenkaan pidetä mielellään paastolla 6 tuntia pidempään.

Meillä Taikatassussa on hyvin varustettu laboratorio, joten useimmat verinäytetulokset saat jo saman käynnin aikana. On tärkeää, että noudatat eläinlääkärin antamia hoito-ohjeita, myös ruokinnan osalta.

Alta löydät tietoja muutamista yleisistä sisätautiongelmista.

Eli lisämunuaisen kuorikerroksen liikatoiminta. Taudin oireet johtuvat liiallisesta kortisolintuotannosta. Syynä on useimmiten aivolisäkkeen hyvälaatuinen kasvain tai lisämunuaisen kuorikerroksen kasvain. Joskus sairaus johtuu pitkäaikaisesta kortisonilääkityksestä.

Kortisolilla on monia tehtäviä elimistössä, tärkeimmät liittyvät hiilihydraattien, rasvojen ja proteiinien aineenvaihduntaan. Sairautta esiintyy usein keski-ikäisillä tai vanhoilla koirilla, tyypillisesti pienikokoisilla roduilla (esim. terrierit, mäyräkoirat, villakoirat, maltankoira, bichon frise) sekä bokserilla.

Narttujen ja urosten välillä ei ole eroja sairastuvuudessa. Kissalla sairaus on harvinainen.

Oireet

Yleisiä oireita ovat lisääntynyt juominen ja virtsaaminen, lisääntynyt ruokahalu, tynnyrimäinen vatsa, lihasten surkastuminen, heikkous, läähätys, molemmin puoleiset karvattomat alueet, ihon oheneminen, pigmentoituminen, kalkin kertyminen nahan alle, infektioherkkyys (virtsatietulehdukset!), kiimojen poisjääminen ja kivesten surkastuminen.

Aivolisäkeperäisessä kasvaimessa saattaa olla myös hermostollisia oireita.

Diagnoosi

Koska sairastuneet koirat ovat usein melko vanhoja, verinäytteestä tutkitaan maksa- ja munuaisarvot, elektrolyytit sekä verenkuva kokonaistilanteen arvioimiseksi. Yleisimmin koiralle tehdään deksametasonisuppressio-koe, jossa 0-näyte otetaan aamulla paaston jälkeen peruskortisolitason määrittämiseksi ja annetaan suonensisäisesti pieni määrä kortisonia. I-näyte otetaan 8 tunnin kuluttua paaston edelleen jatkuessa.

Vaihtoehtoisesti voidaan tehdä tehdään ACTH- stimulaatiotesti, jossa 0-näyte otetaan aamulla paaston jälkeen, ja annetaan kortisolin tuotantoa stimuloiva lääke lihakseen.  I-näyte otetaan 1,5 tunnin kuluttua paaston jatkuessa.

Jos edelliset testit ovat negatiivisia, ei koiralla ole erittäin suurella todennäköisyydellä Cushingin oireyhtymää. Positiivinen tulos voi vaatia vielä jatkotutkimuksia, koska muissakin sairaustiloissa testit voivat olla positiivisia (varsinkin, jos oireet eivät ole tyypillisiä).

Epilepsialääkitys, kortisonihoito, munuaisvika, sokeritauti, nälkiintyminen sekä krooniset maksasairaudet vaikuttavat tuloksiin.

Hoito

Cushingin oireyhtymää hoidetaan ensisijaisesti trilostaanilääkityksellä (Vetoryl). Maksa- tai munuaisvikaiselle koiralle lääkityksen aloittaminen harkitaan tapauskohtaisesti. Vetoryl-lääkitys annetaan kerran päivässä (pienillä koirilla joka toinen päivä) ruoan kanssa loppuelämän ajan. Lääke vähentää kortisolin eritystä estämällä hormonin valmistuksessa välttämättömän entsyymin toimintaa. Kontrollikäynnit (verinäytteet ja ACTH-stimulaatiotesti) 10 vrk, 4 viikkoa ja 12 viikkoa lääkityksen aloittamisen jälkeen ja tämän jälkeen 3-6 kuukauden välein tai aina lääkityksen muuttamisen jälkeen. ACTH-stimulaatiotesti tulee tehdä 4-6 tuntia lääkkeen annostuksen jälkeen.

Vastaanotolle on otettava yhteyttä ja lääkitys lopetettava, jos ilmenee selkeää heikkoutta, ruokahaluttomuutta, oksentelua tai ripulia. Oireet voivat olla merkkejä kortisolituotannon liiallisesta laskusta. Tarkkailkaa koiraa huolellisesti ja ottakaa yhteyttä eläinlääkäriin aina, mikäli koiran voinnissa ilmenee poikkeavaa. Huomioitavaa lääkkeen antamisessa Raskaana olevien tai raskautta suunnittelevien tulee välttää kosketusta kapseleiden kanssa. Lääkettä annettaessa tulee käyttää suojakäsineitä! Vetoryl kapseleita ei saa jakaa eikä avata. Lue pakkauksen ohje huolella!

Ennuste

Cushingin taudin ennuste on varauksellinen. Kirjallisuuden mukaan noin puolet koirista on elossa kahden vuoden kuluttua. Lääkityksen myötä ensimmäisenä häviää yleensä runsas juominen (parissa viikossa). Ihomuutosten häviäminen ja karvankasvu vievät enemmän aikaa (muutaman kuukauden). Oireet saattavat ajoittain voimistua lääkityksestä huolimatta.

Kissojen hypertyreoosi on seurausta liiallisesta kilpirauhashormonien tuotannosta, joka johtaa kiihtyneeseen aineenvaihduntaan. Hypertyreoosi johtuu hyvänlaatuisesta rauhaskasvaimen kaltaisesta kilparauhasen laajentumisesta tai hyvänlaatuisesta rauhaskasvaimesta. Erittäin harvoin kyseessä on pahanlaatuinen kasvain.

Tauti on vanhempien kissojen sairaus. Tyypillisesti kissa ovat keski-ikäisiä tai vanhempia, sairastuneiden keski-ikä on 13-vuotta. (ikäjakauma 4-24 vuotta).

Taudin oireet

Hypertyreoosia sairastava kissa on yleensä pirteä, jopa yliaktiivinen. Ruokahalu on lisääntynyt, mutta siitä huolimatta kissa saattaa laihtua. Useimmiten laihtuminen tapahtuu usean kuukauden aikana. Karvapeite on huonokuntoisen ja hoitamattoman näköinen. Osalle kissoista tulee ripuli, löysä pahalta haiseva uloste tai ulostamiskerrat lisääntyvät. Kissan saattaa myös muuttua apeaksi ja sen ruokahalu voi hävitä, lisäksi kissa saattaa juoda ja virtsata runsaasti. Taudinkuvaan voi kuulua vähentynyt lämmön- ja stressinsietokyky. Kissa hakeutuu mielellään viileään ja kissan käsittely voi aiheuttaa läähätystä, hengitysvaikeuksia sekä paniikkireaktioita. Osalle kissoista saattaa kehittyä sydänlihaksen paksuuntuma ja sen seurauksena sydämen vajaatoiminta. Vastaavia oireita voi esiintyä monissa muissakin sairauksissa.

Diagnoosi

Yleistutkimuksessa voidaan mahdollisesti tunnustelemalla todeta suurentunut kilpirauhanen. Diagnoosi varmistetaan verinäytteen perusteella. Tällöin kissalla on kohonnut seerumin tyroksiini(T4) pitoisuus. Suurentunut kilpirauhanen ja sen sijainti voidaan varmistaa myös skintigrafiatutkimuksen avulla, jossa kissalle suoneen injisoitu radioaktiivinen merkkiaine kulkeutuu kilpirauhaseen, joka kuvataan. Skintigrafia on hyvä suorittaa kirurgiseen hoitovaihtoehtoon päädyttäessä, kilpirauhasen sijainnin ja koon määrittämiseksi.

Taudin hoito

Hoitona käytetään lääkehoitoa, kirurgista hoitoa tai sädehoitoa. Lääkehoito on elinikäinen ja siihen käytetään tiamazolia (kauppanimi Felimazole ), joka kulkeutuu kilpirauhaseen estäen siellä kilpirauhashormonien synteesiä. Lääkkeen sivuvaikutuksina voi esiintyä oksentelua, ruokahaluttomuutta ja voimattomuutta. Useimmiten sivuvaikutukset ovat ohimeneviä ja ilmenevät ensimmäisen kahden viikon kuluessa lääkityksen aloittamisesta. Mikäli sivuvaikutuksia esiintyy, ottakaa yhteys hoitaneeseen eläinlääkäriin.

Eläinlääkäri ottaa kontrolliverinäytteen 2-3 viikon kulutta, jolloin hoidon tehoa voidaan arvioida ja asettaa mahdollisesti jo ylläpitoannos. Tämän jälkeen kontrollikäynnit 3-6 kk välein. Lisäksi tukihoitona ja erityisesti kirurgisia toimenpiteitä edeltävänä lääkityksenä voidaan käyttää myös beta-salpaajia, esim. propranololia tai atenololia. Nämä lääkkeet laskevat sydämen lyöntitiheyttä ja verenpainetta sekä ennaltaehkäisevät kissan ylikiihottumista. Leikkauksella voidaan poistaa muuttunut kilpirauhanen eikä muuta hoitoa sen jälkeen yleensä tarvita. Ennen leikkausta tarvitaan kuitenkin lyhyt lääkehoito potilaan tilan normalisoimiseksi.

Ennuste riippuu kissan yleiskunnosta, iästä sekä mahdollisesti samanaikaisesti olevista muista sairauksista. Ennusteen kannalta on siten tärkeää selvittää myös munuaisen, maksan ja sydämen toiminta. Lisäksi kasvaimen laatu vaikuttaa ennusteeseen. Lääkityksellä ja kirurgisella hoidolla hoitotulokset ovat suhteellisen hyviä. Lääkitys saatetaan joskus joutua lopettamaan sivuvaikutusten vuoksi (10% potilaista). Keskimääräinen elinikä hoidon aloittamisesta on noin kaksi vuotta.

Äkillinen oksennus-ripulitauti on koiran yleisimpiä sairauksia, jonka syy jää usein epäselväksi. Tauti paranee useimmiten oireenmukaisella tukihoidolla. Tarvittaessa eläinlääkäri voi määrätä esim. oksennuksenestolääkettä ja/tai suolistoantibioottia ja antaa nestehoitoa joko suonensisäisesti tai ihonalaisesti.

Eläin menettää nopeasti elimistöstään nesteitä oksennuksen ja ripulin mukana. Nestehukka on eläimelle vaarallista ja siksi on huolehdittava siitä, että eläimellä on tarpeeksi vettä saatavilla ja että se juo riittävästi. Mikäli eläin ei juo vapaaehtoisesti, sitä on juotettava esim. muoviruiskulla. Juomaveteen voidaan lisätä esim. Aptus Nutrisal juomajauhetta, joita saa apteekista ilman reseptiä. Paketeissa on käyttö- ja annosteluohjeet. Juomajauheet sisältävät elimistölle tärkeitä aineita, joita eläin menettää nesteiden mukana. Kätevä on myös Oralade-elektrolyyttijuoma, joka hyvänmakuisena maistuu sairaallekin lemmikille.

Hoidon alussa on tärkeää, että ruoansulatuskanava saa aikaa rauhoittua. Siksi ruokaa aletaan antamaan vähitellen.

Ruokavalio
  1. päivä Eläimen on saatava tarpeeksi juotavaa, n. 0.5 dl/kg vuorokaudessa. Ruumiinlämpöistä juomaa on hyvä antaa pienissä erissä, kunnes se pysyy sisällä. Varsinkin oksentavan eläimen annetaan olla ilman ruokaa vuorokauden. Täydellistä paastoa ei kuitenkaan enää suositella jos ruoka vain pysyy sisälllä.
  2. päivä Keitetään riisiä runsaassa vedessä ja eläimelle annetaan aluksi vain riisin keitinvettä. Mikäli eläin ei oksenna keitinvettä, annetaan muutama ruokalusikallinen riisiä useita kertoja päivässä. Ruoan antamisen voi myös aloittaa pienillä annoksilla jollakin alla mainituista erikoisruoista vedellä ohennettuina.
  3. päivä Valmistetaan seos, jossa on 3 osaa keitettyä riisiä ja 1 osa raejuustoa, pakastekalaa tai rasvatonta keitettyä lihaa (kanaa tai naudanlihaa). Eläimelle annetaan tätä seosta 3-4 pientä annosta. Vaihtoehtona ovat alla mainitut erikoisruoat.

Kun koira ei ole oksentanut tai ripuloinut useampaan päivään, sekoitetaan riisiseokseen pieni määrä eläimen omaa ruokaa. Viikon ajan seokseen lisätään vähitellen enenemässä määrin eläimen normaalia ruokaa. Vaihtoehtoisia ruokia ovat valmiit kaupalliset herkkävatsaisen erikoisruoat, joista voi kysyä eläinlääkäriltä, esim. Virbac Digestive Support.

Mikäli eläimelle tulee uudestaan sairauden oireita, palataan heti tiukempaan ruokavalioon. Mikäli oireet pitkittyvät, on syytä ottaa yhteys eläinlääkäriin.

Ripuloivalle koiralle voi myös antaa apteekista vapaasti saatavia hiilitabletteja, koirien Canius-maitohappobakteerivalmistetta tai Inupekt fortea pakkauksissa olevien ohjeiden mukaan. Myös erilaiset suolen seinämää suojaavat tahnat, kuten Promax, ovat osoittautuneet toimiviksi.